Hulinaa ja melskettä

Huh, sunnuntai vetelee viimeisiään ja samalla tämä viikko. Onneksi!

Miksi kukaan ei ole kertonut että perheenäidin ammatti on näin sekopäistä ja kiireistä? Tai ehkäpä se vain tuntuu siltä, tai sitten ne minua viisaammat eivät halua kertoa sitä etten lannistu jo alkumetreillä…

Alkuviikosta yritin (paino sanalla yritin) päästä pihalle päiväsaikaan ja tekemään pihahommia. Idea oli loistava, pienin vaunuihin ja keskimmäinen alaiseksi. Esikoinen sai oleilla koulussa. Ajatella nyt, viettää tuon innokkaan pikku apurin kanssa laatuaikaa, lähes kahdestaan, ja samalla saada tätä päättymätöntä to do-listaa lyhyemmäksi. Tarkoituksena oli laittaa piha talvikuntoon.

Ja kuinkas sitten kävikään? Maanantaina piti ottaa iisisti, sillä jotenkin ei vain jaksanut palata vielä arkeen viikonlopun jäljiltä. Ja innostuin maalaamisesta, pitihän se 3 vuotta sitten aloitettu huonekalujen uudistusprojekti saattaa lähes päätökseen…Tiistaina taasen oli kerholaisten kyyditystä sekä halloweenasujen metsästystä. Keskiviikkona olisi ollut aikaa, mutta päivä hurahti siivoillessa sisällä ja kahvitellessa ystävän kanssa.

Torstai sieltä tuli kuin yllättäen. Aamu alkoi loistavasti. Kaurapuurot pitkin mikroa. Siinä meni se kaunis ajatus laittaa töihin lähtevälle miehelle tuhdimpi aamiainen (varsinkin kun puuron oli mies itse keittänyt edellisenä iltana valmiiksi). Puuro oli siis pitkin mikroa ja kulhon pohjalla oli kuivunut klöntti limaa muistuttavaa ainesta. Se siis päätyi roskiin ja tiskirätti pääsi heilumaan kukonlaulun aikaan. Mies tyytyi jugurttiin ja kuppiin kahvia.

Esikoisen syödessä aamupalaa ihmettelimme kodinhoitohuoneesta kuuluvaa kummallista ääntä. Totesin että pyykkikone se vaan jotain kolisee. Kunnes kone päätti piipittää erroria. Sammutin ja käynnistin uudelleen, ja pah, sama homma. Tälläkertaa avasin luukun ja pengoin litimärkiä ja haisevia pyykkejä hetken ja käynnistin koneen jälleen. Ei toiminut ei. Kirosin ja kiukkusin koneelle ja mies penkoi kaappeja, etsiäkseen ohjekirjaa ja ikean kassia(asia jota en ymmärrä, jos ei toimi, niin ei toimi. Ei se ohjekirja minun ketutustani vähentänyt). No eipä löytynyt sitäkään, koska joku ei ole muuton jälkeen jaksanut siivota kaappeja. Kello lähenteli uhkaavasti miehen töihin lähtöaikaa ja minä anelin tuskissani: ”Sä et voi jättää mua tähän. Mä en kestä, kone hajalla, mun kaikki käyttövaatteet koneessa, ohjekirja hukassa ja pienimmät ipanat ruokkimatta…” Mies antoi suukon ja toivotti hyvää päivää mulle! Kiitos!

Tästä suivaantuneena vein pienimmän veljensä huoneeseen, nappasin kasan leluja ja pyysin että reipas isoveli voisi hoitaa vauvaa sen aikaa kun korjaan pyykkikoneen. Huh, yksi ongelma selvitetty. Ja nyt pääsissin koneen kimppuun. Ohjekirjakin löytyi, onneksi. Vikailmoituksen mukaan koneen ongelma olisi joko poistoputki tai nukkasihti. Toivoin että kyseessä olisi nukkasihti, sillä konetta en saisi itse siirrettyä.

Etupaneeli aukesi helposti ja hätätyhjennysletkukin oli helposti avattavissa. Mutta kuka ihme suunnittelee hätätilannetta varten 5cm pitkän kumiletkun josta tulee vettä ohuena liruna. Ja niin että siihen alle ei voi laittaa kulhoa, sillä siihen ei yksinkertaisesti mahdu mikään kulho. Noh, päätin sitten kiskoa nukkasihdin pois koska vesikin tulisi sitä kautta helpommin. Ja hah, toimihan se. Koko kodinhoitohuoneen lattia täynnä vettä. Ja lattialta pompatessani ylös teloin polveni ja hetken liukastelin kiroten kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja errorin koneessa aiheutti esikoisen kadonnut sukka. Ongelma pois ja kas, kone toimii jälleen. Edelleen ihmettelen miten pirussa se sukka sinne on edes mahtunut?

Näin, torstai oli siis niin kamala että luovutin ulkoilun sillä pihallakin satoi kaatamalla. Ja hups, pääsin perjantaihin. Aamun vietin lorvaillen, sillä esikoinen oli normaaliin tapaan koulussa, keskimmäinen kerhossa ja minä sain höpsötellä pienen prinsessani kanssa. Illan kruunasi onnistunut pannukakku ja muutama glögi naapurissa.

Lauantaiaamu vaikutti pahalta, päässä jyskytti edellisillan glögi ja silmiä painoi univelka. Lämmin suihku ja kuppi kahvia (ja burana) tehosi ja kas, ehdimme ajoissa (meidän ajoissa) kummitytön ja hänen siskonsa synttäreille. Kotiinpäästyä ne koko viikon odottaneet pihahommat odottivat tekijäänsä. Tälläkertaa harava ja lapio löysivät innokkaat omistajat ja kas, piha on nyt viittävaille valmis talveksi.

Joten toivon hartaasti että ensi viikko olisi hiukan parempi, tai ainakin enemmän aikataulutettu. Auttaisiko asiaan jos ostaisin taskukalenterin ja kirjaisin siihen jokapäivälle yhden asian joka pitäisi tehdä. Näin minulle jäisi selvitä pienistäkin hommista koko päivä. Ja jos siihen voisi laittaa vapaapäivätkin? Esimerkiksi ensi viikon perjantaille kirjaan:” Porukoille lomailemaan kodinhoidosta!” ja lauantaille vastapainoksi: ”Kotiin! Leivontaa isänpäiväksi ja siivousta”. Niin ja sunnuntaille:” Isänpäivä=hyvää ruokaa ja yhdessäoloa!” Tosin, ennen vapaapäiviäni pitää selvitä hengissä ensiviikko… 🙂

Lopuksi teen sen mitä alussa ihmettelin…

Varoitus kaikille kotiäidin ammatista haaveileville ja jo sen makuun päässeille:

-sinulla ei ole vapaapäiviä, kahvitaukoja, riittävää määrää unta vuorokaudessa.

-sinun tulee omata organisointikyky

-arkea helpottaa kummasti jos olet nopea oppimaan uusia asioita

-osaat alkeet seuraavista ammateista: putkimies, sähkömies, lääkäri, siivooja, kokki, päiväkerhon täti, taksikuski,oikeusoppinut, neuvottelija, taloushallinnon ammattilainen ja psykologi sekä farmaseutti.

Ja kun tästä selviää niin palkkana on vähäisen rahamäärän lisäksi, tuhansia pusuja, yllättäviä halauksia, iloista kikatusta ja hymyjä, tyytyväiset lapset ja onnellinen mies.