Kaaottinen edellisviikko oli ilmeisesti vain hetkellinen rytty tässä arjessa. Viime viikko meni jo paremmin. Tosin ennen sitä pitää erikseen mainita pikkuhuomio, nimittäin kaaos voi siirtyä. Se siirtyi torstaina likinaapuriin. Siellä taasen puurot lensi kaaressa pitkin pöytää ja pihavajan katto repeytyi irti. Ja tietenkin näin voi vain käydä kun perheen mies ei ole paikalla. Eli sama homma siellä kuin täälläkin.
Miehet ovat tarpeellisia…(tätä lausetta ei tule käyttää toiste, eikä muistuttaa minua tästä lausahduksesta, ei ainakaan missään tilanteessa jossa sitä voidaan käyttää minua vastaan!) Joten olkoon tämä kirjoitus kiitos niille miehille jotka ovat läsnä tässä minun elämässäni…
Miksi oma mieheni on hyödyllinen?
Käytännönasiat tietenkin ensin: Hän on minua paljon pidempi ja vahvempi. Kuinka kätevää onkaan hihkaista mies paikalle kun en jaksa ottaa keittiöjakkaraa ja kiivetä ottamaan sitä turhaa astiaa yläkaapista? Tai putkikassia vaatehuoneen ylähyllyltä, tai ripustaa kattoon lyhtyjä. Ei, silloin en kuskaa jakkaraa (joka on rojujen alle piiloutunut) vaan hihkaisen: ”Oskuuu, tuu auttamaan! Mä en millään ylety!” Ja mies tulee! Ihanaa ja ihanan helppoa! Tai jos olemme käyneet kaupassa hakemassa viikon ruuat sun muut. Autosta noustessani nappaan kantokopan ja sen kevyimmän kauppakassin (ja annan sen vaivihkaa esikoisen kannettavaksi. Lue= opetusta pojalleni miten tullaan hyödylliseksi mieheksi) sekä vaippapaketin. Mies taasen ottaa ne viisi muuta kauppakassia, lukitsee auton, sulkee autotallin oven ja kantaa kauppakassit ovelle jossa me muut odotamme koska minulla ei tietenkään ole kotiavaimia. Ne ovat käsilaukussa josta en niitä kykene kaivamaan. Onhan minulla kädet täynnä, toisessa vauvanen ja toisessa vauvasen vaipat.
Ja entäs muut kotityöt. Puiden kanto on selkeästi miehen pääsääntöinen tehtävä, ne painavat ja onhan se nyt enemmän mieheni työ kuin minun. Tosin, kyllä minäkin niitä kannan sisälle. Tai ainakin delegoin homman pojille (ja taas sama kuin edellä, opetusta miesten töistä). Saunan lämmitys, se on usein miehen työ. Tosin sähkösaunan lämmitys ei juuri vaadi mitään. Mutta silti, siinä on tekniikkaa ja siinä minä olen tumpelo. Auton huolto, juu ei. Minä en koske siihen. Korkeintaan tankkaan jos muistan tai hätätilanteessa joudun. Ja kerran laitoin lasinpesunestettä edelliseen autoon. Siinä rytäkässä pilasin kynteni, sain sormeni jäämään konepellin väliin jumiin (ja joku vieras ystävällinen mies auttoi pulasta huoltoaseman pihassa), sotkin valkoisen takkini ja auton sisältä kuului huutonauru. Lapseni nauroivat minulle ja yrittivät pitää pokkaa loppumatkan. Minä en siis puutu autoon liittyviin asioihin, cd-levyjä vaihtaisin jos soitin toimisi. Radiokanavista kuuntelen vain niitä jotka mieheni on sinne tallentanut, siinäkin on jotakin tekniikkaa johon en viitsi koskea.
Kodin kaikki tekniset laitteet (poislukien kirottu pyykkikone ja tiskikone sekä liesituuletin ja imuri) ovat miehen reviiriä. Turhaa minä niihin menen sorkkimaan kun kerran talossa on mies joka niistä ymmärtää (jos ei ymmärrä, osaa ainakin etsiä netistä ohjeet ja lukee ne).
Kylminä talvi-iltoinakin mieheni on hyödyllinen, mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä kainaloon ja vain olla. Yksin sohvalla makoilusta tulee vain niska kipeäksi. Kuten viime yönäkin. Kuukahdin nukuttaessani vauvasta, siirryin siitä miehen herättelemänä sohvalle syömään iltapalaa, nukahdin jälleen. Mies peitteli minut viltillä ja kun siinä yksin yön pyörin, aamulla huomasin että niskani on tuhottoman kipeä ja jumissa. Yksin ei siis ole hyvä olla sohvalla.
Lasten kanssa mies on myös kätevä. Auktoriteetti ja pelleilijä. Riidat loppuvat lyhyeen kun mies tulee ja komentaa. Se tehoaa usein niin että itsekkin hätkähdän ja poden syyllisyyttä vaikka en olisikaan ollut riitelemässä siitä lego-pikkuauto-pleikka-örkki-hahmosta. Ja joita on vieressä ainakin kymmenen samanlaista. Pojat myöskin pysyvät hengissä huomattavasti paremmin mm. uimahallissa miehen kanssa. Itse en ole edes uskaltanut kokeilla ko. harrastusta lasten kanssa. Tosin kerta riittäisi, ei kai sitä usein voi hukkua?! Ja autotallissa on paljon hauskempaa pelata sählyä miehen kanssa kuin minun. Minä kuulemma kiellän kaikesta ja varoitan joka asiasta. Mieheni on siis suurpiirteisempi. Ja vauvanen jumaloi isäänsä. Isi on paras, kaikessa. Paitsi imettäessä ja nukuttumisessa. Loogista. Minulla on ne ulokkeet joista tulee unimaito ja 1+1=, niin juuri.
Hyödyllinen mies ovat myös isäni. Isäni tekee aina superhyviä ruokia. Ja jälkkäreitä. Nam! Isäni myös osaa olla käytännöllinen, aivan kuten miehenikin. Isä hemmottelee meitä lapsia ja vaimoaan kaikella käytännöllisellä (ja joskus vaimoaan myös koruilla ja matkoilla). Aikoinaan sain 18-vuotis lahjaksi heiltä kellon. Ihanan kellon jota en ole voinut pitää vuosiin koska patteri on loppunut. Saisinkohan tänävuonna vaikkapa patterin siihen? Niin ja kerran isäni antoi parisuhdevinkin. Olin kiukkunen miehelleni ja pidin jonkin asteista mykkäkoulua. Mieheni oli jossakin ja minä olin lasten kanssa vanhempieni luona. Isäni halasi minua ja antoi vinkin ja ohjeen: ”Nyt lopetat tuon hölmön kiukuttelun ja lähetät Oskulle viestin jossa lukee ILY <3” Ja näin tein. Ja se toimi, itse tajusin oman typeryyteni ja mieheni sai ihana viestin. Kiitos siis isälleni, kaikesta!
Appiukkoni on myös kätevä. Rakennushommat ja muut avustushommat sujuvat kuin vettä vaan. Esimerkiksi kun muutimme tänne oli autotalli täynnä erikokoisia Ikean laatikoita. Appiukko tuli ovelta huikkaamaan että on tallissa. Menin kurkkaamaan, niin kas, siellä oli kasattuna jos jonkinlaista sänkyä ja hyllyä. Niin ja terassi, se on nyt katettu ja minun auringonottoterassinikin on valmis. Ensikesänä on sitten parempi paistaa aurinko, kiitos!
Tässähän tämä, lyhyt lista miehistä jotka ovat käteviä ja hyödyllisiä. On varmasti muitakin asioita joista voisi kertoa, mutta ei parane liikaa kehua ettei kiukuttelun aiheet kuivu etukäteen kasaan. Kenelle minä sitten kiukkuaisin jos ei olisi hyvää syytä (naisennäkökulmasta) kuin omalle hyödylliselle miehelleni?!