En muista koska olen tehnyt toivelistaa saatikaan kirjoittanut Joulupukille. Tänä vuonna ajattelin tehdä tämän.
Jos voisin, toivoisin kaikille rauhallista ja ihanaa Joulua! Aikaa jokaiselle itselleen ja rakkaimmilleen! Eikös se ole joulun tarkoitus? Ottaa muutama päivä vuodesta jolloin voi keskittyä niihin tärkeimpiin asioihin. Toki ensin pitää selvitä shoppailuista, kokkailuista ja siitä lahjaröykkiöstä joka on tuttua kaikille lapsiperheille.
Ja sitten toivoisin itselleni lottovoittoa. Ihan sellainen muutama satatuhatta, se riittäisi. Tai ei sen tarvitse olla juuri Lottovoitto, Arpakin riittää, tai Veikkausvoitto tai Keno…tai mikä vaan, mistä saisi tuon summan. Pankistahan sellaisen saa, mutta se pirulainen pitää maksaa takaisin, korkoineen.
Niinpä, nyt alkaa olemaan lahjatoiveet samaa tasoa kuin lapsillani. Toinen toivoi meille kaikille iPadejä ja vaikka mitä härveleitä. Muistuttivat vielä Äidin kestotoiveesta: Kilteistä lapsista! Äiti kuulemma ei ole selvästikkään ollut tarpeeksi kiltti jotta tämä toive toteutuisi. Totesin lapselleni että äiti vain on samanlainen sitten kuin lapset.
Mutta näin joulunaikaan toiveet on mahdollisia toteutua. Niinpä toivoisin aidosti seuraavia asioita.
-Isoille herroille ja rouville joita kutsutaan ministereiksi yms. JÄRKEÄ. Ei tuossa asemassa päästellä sammakoita ja muita nilviäisiä suusta. Eräs herra K. taannoin parjasi kotiäitejä. Kuulemma äidit pitäisi saada nopeammin takaisin työelämään.
Enkös minä piruvie tee työtä? Ja vieläpä 24/7! Herra voi aivan vapaasti tulla kokeilemaan tätä työtä. Tämäkin viikko olisi ollut oikein sopiva harjoitteluviikko, sellaista työharjoittelua vaikkapa.
Otetaan 2 kpl erilaisissa uhmaiässä olevia vilkkaita poikia. Huolehditaan että toinen ehtii kouluun ja muistaa kaikki mitä sinne kuuluu ottaa mukaan ja pakataan koulureppua iltaisin pilkkopimeässä. Toinen taas tylsistyy KAIKKEEN. Kaikki on mälsää, tyhmää, tylsää, tai muuten vaan ”ihan sama” tai ”ei-kiinnosta”. Ruoka ei maistu ja sitä on syötävä. Ja kolmas ipana, iässä jossa kroppa käskee kokeilemaan kamikazena olemista (ja päässä ei liiku kuin kuolatippa sen sitkeän rään seassa). Jokapaikkaa vasten noustaan ylös, mutta alas ei osata tulla muutenkuin kaatumalla tai heittäytymällä. Ja sitten itketään, ja yritetään uudestaan. Kolmannella on myös flunssa ja yskä, joten öisin ei nukuta tai jos nukutaan niin känistään. Ja muut eivät nuku silloin. Ja lisäksi kokeillaan miten paljon roskia ja pieniä (ja hiukan isompia) irtotavaroita voi tunkea suuhun ja kuinka nopeasti äiti huomaa tukehtumisen yrityksen.
Jottei tämä työ olisi vain lomaa, lisätään soppaan lähestyvä joulu. Siitähän ei kannata ottaa stressiä. Kyllä ne ruuat itsestään tulee, samoin siivous ja joulukoristeet. Ja paketithan tuo joulupukki hammaskeijuineen? Vai poroineen… Ja samalla voi ”kahvitauoilla” hoitaa puheluita Kelaan, Verotoimistoon ja Terveyskeskukseen. Ettei vaan ”lakisääteinen kahvipaussi” olisi liian paljon pois työajasta… Ja 8,5 tunnin työpäivän päätteeksi voi ryhtyä kokkaamaan perheelle maukasta päivällistä ja jatkaa sen jälkeen työtehtäviä (jotka eivät ole siis enään virallista työtä vaan ylityötä, ilman lisiä). Sänkyyn kun pääsee vaakatasoon voi sitten muistaa tiskit ja ne märät pyykit koneessa sekä sen että ruuatkin jäi hellan viereen.
Näin kun herra siellä jossain virastossa hoitelisi muutaman viikon tätä rumbaa, niin ehkä se järki palaisi sinne harmaaseen massaan yläpäässä ja mölyt pysyisi mahassa.
-Sitten toivoisin että tämä pakkokaupallisuus kiellettäisiin. Eilen juuri kuuntelin ohjelmaa jossa kerrottiin että keskiverto perhe käyttää 600€ vuodessa lapsen leluihin. Siis mitä? 50€ kuukaudessa per ipana. Ei mahdu minun päähäni. Ei lapset tarvitse aivan kaikkea, itse ainakin toivon että sukset, luistimet, polkupyörät ja pulkat ja lautapelit nostettaisiin kunniaan. Miksi pitää joka tuutista suoltaa kaikkia mahdollisia muovisia krääsärojuja. Toki, jotain pitää olla, mutta että kaikkea. En ymmärrä. Tosin eipä tässä ole kovin paljon taloudellistakaan puolta niin paljoa että tämä perhe voisi laittaa 1800€ vuodessa leluihin. Juu ei!
-Terveyttä koko perheelle. Vuoden aikana me aikuiset olemme popsineet 4 isoa purkkia buranaa ja siihen lisäksi aikamoisen määrän muita droppeja ja itse olen saanut syödä antibioottejakin reilu 10 kuuria. Kyllä apteekkarit kiittää ja maha poltellen muistaa myös tämän määrän. Aikamoista!
-Ja kuten aiemmin sanoin, toivon sydämeni pohjasta kaikille läheisilleni iloa ja onnea. Iloa siitä että kaikki on kohtuullisen hyvin, on katto pään päällä ja jääkaapissa valo sekä ruokaa…Ja että osaisimme kaikki olla onnellisia. Omat läheiseni eivät saaneet tänä vuonna meiltä joulukorttia, mutta toivon silti että kaikki tietävät että olen onnellinen kaikista läheisistäni.
– Ja sitten vielä toivoisin kirjaa, suklaata ja villasukat. Sekä uuden saunatakin 🙂 Vanha on jo rikkinäinen ja ikilikainen, lapsetkin inhoavat jo sitä.
Hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille!