Voihan elämä, miten onkaan aikaa kulunut tässä välissä. Hengissä ollaan ja arki, noh…samanlaista. Virallisesti ruuhkavuosia vietellään. Aiemmin sen pystyi toteamaan hieman naurahtaen ja epäillen, että onko oikeasti näin. Eilen kaupassa käydessä tapasin kassalla esikoisen päiväkotikaverin äidin. Sovimme jo viime vuonna, että treffaamme vuoden 2016 puolella. Noh, sovimme eilen että josko sitten tänä vuonna nähtäisiin. Miten …
Työharjoittelu on alkanut ja tämä on aiheuttanut muutoksen kotona. Isäntä on saanut luvan ottaa vetovastuun arjesta. Tämä selittynee pitkillä työvuoroillani sekä Juniorin sairaalareissusta. Ja muutosta on tapahtunut. Parin viikon aikana olen katsellut arkeamme hiukan ulkopuolisena. Koti on yllättävän siisti vaikken ole hinkkaamassa jalkalistoja puolilta öin. Ja tiskipöydän on vallannut läjä tiskejä, ne eivät juuri minua …
Vanhempana joudun olemaan esimerkkinä lapsilleni. Usein huomaan olevani totaalisen surkea esimerkki. Joskus taas huomaan lapseni oppineen toimimaan edes joten kuten oikein. Tein pikareissun sairaalamaailmaan taannoin. Kotiuduttuani sieltä perustin komentokeskuksen olohuoneen sohvalle. Peitto, pari tyynyä, kaukosäädin, puhelin, vesilasi sekä lääkepurkki pöydälle. Hep, valmiina ohjeistamaan perhettä. Ensimmäisenä koti-iltana totesin, että en pysty nukahtamaan koska en ole tehnyt …
Luin netistä artikkelin joka kertoi avioliiton eri vaiheista. Pohdin samalla omaa avioliittoni tilaa. Artikkelia lukiessani kävi piinallisen selväksi se, että liittomme on neljännessä vaiheessa. Viides tulisi olemaan viimeinen. Hienoa, ensimmäinen kuherrusvaihe on toki jäänyt jo historiaan, samoin vaihe numero 2 (luultavasti jotakin alkuhuuman ja todellisuuden sekoittumista), kolmas vaihe on kuulemma se, kun pohtii ”Tätäkö tämä …
Muutama vuosi sitten pohdin esikoisen koulutielle lähtöä. Nyt hän aloitti jo 3. luokan, yhtä innokkaana kuin aiemminkin, tiedonjano on valtava ja halu oppia lisää on suuri. Esikoiseni on taitava koululainen ja tiedän nyt, että hän varmasti pärjää. Välillä arki ja sen kiemurat tuottavat harmia ja kiukkua, mutta näinhän meillä kaikilla on. Juniori, hänkin aloitti koulutiensä. …
Olen potenut nyt tovin omituista apeutta. Tänään apeus meni siihen pisteeseen, että itkin. Itkin miehelleni kaikkea ja samalla en oikeastaan mitään. Asian lievittämiseksi sain ohjeeksi puhua asioista…minulle puhuminen ei ole helppoa. Tai on, mutta tiettyyn pisteeseen asti. Voin kyllä paasata monesta, naureskella, kertoa miten kiireinen elämäni on…mutta siitä, että olen apea tai asia on vaikea, …
Harvoin minä hermostun moneksi päiväksi yhteiskunnallisista asioista. Omassakin elämässä riittää murehdittavaa ihan riittämiin, näin ollen en jaksa käyttää energiaa muuhun murehtimiseen. Paitsi nyt. Harkitsin lähettäväni eduskuntaan kirjeen, terveiset aivan tavalliselta äidiltä aivan tavallisesta elämästä. En vielä lähettänyt, mutta jos olisin, niin olisin kertonut siinä perheestämme. Kuten olen kertonut, perheessämme on kolme lasta, esikoinen juhlii syksyllä …
Kevättä ilmassa, tai no jos ei katso kalenteriin. Talvea odoteltiin ja kerrankin olimme valmistautuneet siihen. Lapsilla urheiluvälineet, toppapuvut, toppahanskat, kenkiä ja itsellä suunnitelmia talviurheiluun. Ja kas, nyt maaliskuussa edelleen katson ulos ja mitä näenkään? Lumiukosta on jäljellä nurmikolla mätä porkkanan, litimärkä pipo sekä huivi. Siinä oli tämän talven suuret saavutukset. Laskettelemaan en ehtinyt vieläkään ja …
Olen ihminen, joka haluaa juhlia kaikkia mahdollisia juhlapäiviä. Synttärit tietenkin, nimpparitkin (ja miksei voisi juhlia toisen ja kolmannenkin nimen nimppareita…)on syy juhlaan, hääpäivän juhlimisesta on yhdessä päätetyt periaatteet (jotka ovat toteutuneet jopa kerran ja silloinkin olin hyvin, hyvin raskaana) ja tietenkin pitää muistaa myös kihlapäivä sekä vuosipäivä. Yritin kovasti miettiä mitä hankkisin miehelleni kihla/vuosipäivän kunniaksi. …
Naamakirjassa on ryhmä johon ystäväni minut liitti. Ryhmä on lähinnä kiusattujen lasten ja nuorten tukisivusto, yhdessä kun pystyy auttamaan ja yksinäiselle ihmiselle pienikin asia voi olla se jolla jaksaa jälleen hetken eteenpäin. Paljon selailin ja luin surullisia tarinoita ja huomasin, että moni haluaa aidosti auttaa. Aloinkin pohtimaan omaa koulu-uraani. Jokohan siitä nyt olisi niin kauan, …
Kiirusta pukkaa! Miten onkaan mahdollista, että päivät kuluvat tuplavauhdilla? Aamulla kello pirahtaa soimaan 6.09, 6.14 ja viimeisenä 6.30. Ja ylösnousu tapahtuu vasta 7.15. Ja tästä seuraa kiire… Ensin kiireellä sydän jyskyttäen pomppaan sängystä ylös ja tönin isännänkin hereille…suihkuun meistä ehtii vain toinen. Vaatteet nopsaan päälle ja lähes joka aamu on jokin vaatekappale hukassa tai muuten …
Syksy on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin. Itse pääsin kouluun ja ryhdyin opiskelijaksi. Tosin tästä voi elämäntilanteen vuoksi vähentää kaikki opiskelijoihin yleensä liitettävät asiat. On minulla hieno uusi reppu ja penaali ja kyniäkin tuli ostettua. Siinä se sitten onkin. En oikein taida uskoa, että villiä opiskelijaelämää tulisi vietettyä. Makarooni ja tonnikala sentään kuuluvat ruokavalioon. Esikoinen aloitti toisen …
Plääh! Kyllä nyt taas koetellaan. Miten tässä taloudessa tuntuu tavarat hajoavan käsiin. Olen kahviaddikti, kahvia on saatava tasaisesti pitkin päivää. Aamulla varsinkin. Kukaan ei hymyile ja kenelläkään ei todellakaan ole hauskaa ennenkuin olen saanut pari kuppia kahvia. Niinpä niin, päätin taannoin olla aamulla tehokas ja keittää kahvit samalla kuin ripustan pyykit. Vedet masiinaan, purut perään …
Tein sen! Pidin vapaan viikonlopun. Ja se teki terää. Kotona pärjättiin hyvin ja syyllisyys vapaastani ei painanut, ei ainakaan kovin pahasti. Mukavaa ja hyvin outoa oli lähteä ja palaaminen oli Ihanaa! Vaikka ehkäpä rankka urheilu aiheutti väsymystä ja lisäsi univelkaa… Samalla kertaa kerroin suoraan teiniajan ongelmistani, joiden pelkään nousevan pintaan tässä muutaman vuoden sisällä jos …